Älä pelkää pimeyttä

Älä pelkää pimeyttä,
valo syttyy silloin.
Ei tähtiäkään nähdä
kuin pimeässä illoin.

Myös musta silmäterä
on iiriksessä sulla,
vain pimeyden kautta
voi valo esiin tulla.

Älä pelkää pimeyttä,
se on valon ehto.
Älä pelkää pimeyttä,
se on valon kehto.

Erik Blomberg

Tämän runon luin alle kilon painoiselle rakkaalle pienelle pojalleni juuri ennen kuin minun täytyi laskea hänet viimeisen kerran sylistäni edessäni odottavaan valkoiseen arkkuun. Jokaisen vanhemman suurin pelko oli käynyt toteen, lapseni oli kuollut.

Tästä alkaa tarina pienen keskospojan elämästä ja kuolemasta. Niin kuin toivoin ettei lapsenikaan, niin en minäkään aio pelätä pimeyttä. Kävelen suoraan sen sisään valoa kohti hapuillen. Sydän täynnä tuskaa sukellan keskelle pimeyttä vain noustakseni takaisin valoon. Tämä on tarina lapsesta ja vanhemmista, pojasta ja äidistä, rakkaudesta ja pelosta, toivosta ja tuskasta. Tarina keskosen elämästä, kuoleman tuskasta ja toivottavasti toivosta, valosta pimeyden jälkeen.

Pienin askelin, sana kerrallaan aloitan.