Törmäsin hetki sitten kuvaavaan tarinaan. Tarinaan, joka kaikkia kielikuvia, vertauksia ja kielellisiä kuvauksia paremmin heijastelee kaikkea sitä, miltä elämäni on viimeisen kahden vuoden aikana tuntunut. Joskus kaikista yllättävimmät sanat ovat niitä kaikista kuvaavimpia - ja osuvimpia, sillä sattuukin, että asun nykyään satamassa. Ja tässä satamassa olen päättänyt aloittaa uuden elämäni.
Tarina alla:
"Eksyin eilen kaupunkiin, kaikki alkoi kun lähdin karkkikauppaan mutta en ennen ollut mennyt yksin mihinkään. Kysyin eräältä Pertiltä apua, mutta hänellä oli kiire Perttien kokoukseen. Jouduin siis menemään kauppaan omin neuvoin. Lähdin etsimään kauppaa. Kun olin löytänyt kaupan se oli kiinni. Sitten tajusin, että en löydä kotiin joten päätin aloittaa uuden elämän satamassa."
-Kevätpörriäisessä Riku Nevanlinna, Samu Saanavuo ja Aaro Kiiskinen 5 A
