tiistai 24. heinäkuuta 2018

Hetki satumaailmassa

Jokin aika sitten olin vanhassa kotikaupungissani työmatkalla. Olin ajatellut työpäivän päätteeksi poiketa haudalla ennen viikonloppumatkan aloittamista. Työpäivä kuitenkin venyi tyypilliseen tapaan ja lähdin aikataulusta reippaasti myöhässä matelemaan ruuhkaan. Puhuin pojille matkalla. Kerroin, että äiti tulee jokin toinen päivä käymään haudalla. Ajan kanssa sitten ihan vain heitä varten. Juuri ennen kuin olin siirtymässä moottoritielle alkoi radiosta soida Mestaripiirros. Se juuri oikea versio, se jota kuuntelin Rasmuksen eläessä. En voinut hymylleni mitään, en kyynelillenikään - käännyin välittömästi kohti hautausmaata. "No tullaan, tullaan! Kyllä äiti tulee!" huudahdin hymyillen.

Nämä ovat näitä minun hetkiäni. Satuja, joihin annan itseni aika ajoin vaipua. Annan itseni uskoa hetkiin, joissa Rasmus on läsnä, lähellä. Sallin itseni uskoa, että kaiken takana on jotain suurempaa, että Rasmus elää hetkittäin aivan lähelläni. On luonani. Että Rasmus minulle tuolloin sanoi laulunsa kautta: "tulisit äiti kuitenkin.” Ja enhän minä voinut olla menemättä - kun rakas pieni niin kauniisti pyysi. Hänelläkin varmasti ikävä äitiä.