maanantai 17. elokuuta 2020

Elokuun aurinko

Elokuun aurinko on erilainen. Siinä on merkityksiä, syvyyttä. Kesän hiipuva valo paljastaa paljon. Valossa on haikeutta, lämpöä. Se paljastaa rosoisen pinnan. Pinta on kaunis.

Pidän siitä paljon. Pidän enemmän kuin koskaan aiemmin.

Ja minä olen onnellinen. Ja minun kyyneleeni polttavat poskia kaikesta siitä, mitä olen saanut. Ei onni ole onnettomuuden puutetta. Se on sitä, että mitään ei pois ottaisi, mitään ei lisäisi.

Illan viimeiset säteet kimaltavat kyynelissä. Nämä illat vievät ajassa taaksepäin, mutta enää ei ole surua ja tuskaa. Ei kaipuuta siihen, mitä joskus oli oleva, mitä joskus olisi voinut olla. On vain hiljainen haikeus. Hetkittäinen hiljainen huokaus eräille pienille pojille, joille haluaisi kertoa, kuinka kaikki on hyvin. Ottaa syliin, kädestä kiinni ja heijata hiljaa. Kuiskia onnesta ja matkasta, tästä uskomattomasta seikkailusta, jonka he minulle antoivat.

Kuljetan sormiani pintaa pitkin. Pysähtelen hetkittäin kuin tunteakseni tarkemmin pinnan muodon. Rakastan kaikkea sitä epäsymmetriaa, jonka sormieni alla tunnen. Pinta on yhtenäinen, siinä ei ole enää aukkoja. On korkeampia kohtia, jossain sileyttä, toisaalla kyynelten polttamia uomia. Pinta ei ole enää hauras. Se on vakaa ja selkeä. Vahva ja voimakas. Se on kuitenkin herkkä. Herkkä aistimaan ja tuntemaan.

Minä kuiskaan kiitokseni. Huokaan hiljaisen kiitokseni kaikesta siitä, mitä olen saanut. Kiitokseni pinnasta, joka on muotoutunut elämän kauneudessa ja kauheudessa. Ajatella, kuinka paljon voi kaksi pientä elämää antaa. Ja vaikka he kuolevat vielä tuhansia kertoja uudestaan, ja vaikka pintani muuttuu niistä jokaisen myötä, olen valmis elämään.

Valo välkkyy meren pinnasta. Kuulen uuden perheeni äänet taustalta. Se on erilainen perhe kuin koskaan kuvittelin. Se on erilainen, mutta parempi kuin uskalsin koskaan toivoa. Ja kuinka tärkeää on vihdoin voida sanoa; missään muualla en olisi, matkastani en mitään muuttaisi.

Katso pintaani, se on kaunis. Olen kotona.

3 kommenttia:

  1. Hei! Löysin blogisi kun etsin käännös runosta "Var inte rädd för mörkret". Kysyisin jos käännös (Älä pelkää pimeyttä) on sinun ja saako sitä käyttää musiikkiohjelmaa varten? Voit laittaa minulle yv: asam.gustavsson@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Moikka, eksyin blogiisi. Haluaisin tietää mitä sinulle tänä päivänä kuuluu? Olen todella pahoillani mitä olette joutuneet kokemaan. Ensimmäinen raskuteni päättyi 20+3 kaksosvauvojen äkilliseen syntymään ja kolmas raskauteni päättyi 23+0 kaksosvauvojen syntymään ja vuorokauden iässsä menehtyivät. Meille on siunaantunut kaksi lasta kaikesta huolimatta ja kolmatta odotan. Tiukassa seurannassa tietysti. Älkää luopuko toivosta <3

    VastaaPoista