perjantai 17. kesäkuuta 2016

Äidin toive

Rasmuksen syntymän jälkeen mielessäni pyöri Eila Kivikkahon runo. Se soi joinain päivinä vaativana, toisinaan jopa uhmakkaana. Välillä sointi vaihtui haikeuteen, josta kuin varkain itkuiseen ja hiljaiseen toivomukseen, epätoivoiseen parahdukseen. Minun äitiyteni ainoaan toiveeseen.

Anna meille - tarkoitan:
älä ota pois.
Vaikeata lastesi
luopua ois.

Elämäämme helpottaa
vaikket koskaan vois,
tätä pientä onneamme
älä ota pois.

Eila Kivikkaho

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti