Kevät ja kyyneleet

Viimeiset kaksi päivää on särkenyt päätä. Toivon, että liiallinen Excelien pyörittäminen on väsyttänyt silmät, mutta samalla pelkään, että kevät tekee jälleen tuhojaan. Viime toukokuu meni totaalisessa ja päänsärkyisessä sumussa. Päätä särki aamusta iltaan niin paljon, että ajatuskin saa sävähtämään. Jos tämä aurinko ja horroksesta heräävä maailma näyttävätkin jälleen suruni todellisen luonteen, haavojen syvyyden ja vielä punottavat arvet? Mitä jos vihertyvä luonto ja vielä viime vuottakin surkeampi äitienpäivä aloittaa jälleen uuden sukelluksen syvälle surun arvaamattomaan maailmaan? En jaksaisi. En millään. En päänsärkyä, en surua, en näitä iloisia ihmisiä. Eikö tämä jo viime vuonna käyty läpi? Eikö tänä vuonna pitänytkin olla helpompaa? Tänään on itkettänyt, ihan kamalasti. Pesin meikitkin töiden jälkeen, eyelinerin kanssa on niin suttuista itkeä. Hautauduin sohvalle ja huusin suruani yksinäisille seinille. Päänsärky tietenkin sen kuin pahenee. Turvonneista silmistä voi sentään syyttää allergiaa. Jotain hyötyä tästä typerästä vuodenajasta.

Kevät, kyyneleet ja syvenevä suru, mikä iloisen aurinkoinen yhdistelmä - jo toistamiseen.