Aalto kerää voimaa

Kun minä huomenna aamulla herään, minä menen lapseni hautajaisiin. Minun lapseni, minun esikoiseni, hautajaisiin. Yritän toistella asiaa, ymmärtääkseni. Menen hautajaisiin. Ei tämä ole unta, tämä on totta. Odotin lastani, hän syntyi, hän kuoli. Nyt on vuorossa hautajaiset. En minä sitä ymmärrä. En vaikka yritänkin.

Koti on siivottu, pöytäliina silitetty. Kukat tilattu. Vaari ja eno saivat uurnan valmiiksi, se on kaunis. Kahvikupit ovat valmiina. Valokuva-albumillinen lapseni elämää odottaa pöydällä. Kirjoitin koko hänen elämänsä siihen. Itselleni, meille, mutta myös muille. Niin harva ehti lapseeni tutustua. Kynttilät ovat valmiina. Valokuvat kehyksissään. Huomenna on lapseni hautajaiset.

Olen pelottavan rationaalinen ja selvä. Huomenna on lapseni hautajaiset. Aalto kerää voimaa, taidan olla lähellä huippua. Koko viikko on ollut todella vaikea, piinaavaa tuskaa ja odotusta, aallonharjalle nousua. Nyt taitaa olla aika hengittää keuhkot täyteen. Pelottaa. Samaan aikaan oloni on vahva, kuin jokin ylimaallinen voima olisi laskeutunut minuun. Lapseniko voimansa minulle jätti?

Huomenna on lapseni hautajaiset.