Me aloitamme suruvuotemme alusta.
perjantai 20. tammikuuta 2017
Meille syntyi suru
Rasmuksesta tuli isoveli, kun torstaina iltapäivällä syntyi aivan isänsä ja isoveljensä näköinen pienen pieni pikkuveli Roope raskausviikolla 17+3. Isoveli sai tärkeääkin tärkeämmän tehtävän ottaessaan pikkuveljensä vastaan. Meidän rakkaat kauniit pienet pojat pilven reunalla. Äiti ja isi rakastaa teitä aina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Otsikon perusteella odotin "tavallista" blogikirjoitustasi. Tällaista en olisi halunnut lukea. Olen niin syvästi pahoillani suuren surunne vuoksi.
VastaaPoistaLapsen laulu äidille
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli:
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
-Anna-Mari Kaskinen
Kiitos. Tämä runo oli minulle rakas ja tärkeä Rasmuksen kuoltua, kävellessäni maailmaa edestakaisin mielessäni kaikui viimeiset säkeet uudestaan ja uudestaan: "Älä pelkää. Tulen kyllä. Tulen kyllä takaisin. Iltatulen hyväilyssä, siinä olen minäkin." Kiitos, että osasit toistaa nämä lohdulliset sanat nyt, kun lohtua eniten tarvitsen.
PoistaPaljon voimia. <3
VastaaPoistaKiitos, niitä tarvitaan.
PoistaTähän ei ole enää sanoja���� Voimia teille��
VastaaPoistaKiitos.
Poista