Mua pelottaa, mua pelottaa.
Pelottaa tää erämaa,
pelottaa nämä ihmiset,
nämä katseet kylmät ja kylläiset.
En tunne mä muita en itseäin,
miten outojen joukkoon mä jouduin näin.
Ehkä muualla parempi ois,
toki huokaista vois tai nukkua pois.
Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks,
haaveetkin käy yhä haikeemmiks.
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta mä mietin kai huominen uus
tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus.
Yö loppuu, murheet palaa.
Vieraita oomme me ihmiset,
kuin eri tähdissä syntyneet.
Kuka kotoisin kuutamon helmasta on,
kuka auringon ja kuka on koditon.
Minä lapsonen koditon laaksoissa maan,
minä hankia hiihdän ja harhailen vaan.
Minä sydäntä etsin mi sylkähtäis,
joka luokseni jäis vaikka hämärtäis.
Minä etsin suojaa itseltäin,
ja omilta hulluilta mietteiltäin.
Mua pelottaa nämä ihmiset,
mut eniten sydämeni syvyydet.
Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks,
haaveetkin käy yhä haikeemmiks.
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta mä mietin kai huominen uus
tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus.
Yö loppuu, murheet palaa.
Alex ja Armottomat
(Eino Leinon runoista tehty laulu)
Voin pysähtyä rinnallesi
VastaaPoistaKatsoa kanssasi pimeyttäsi
Syvälle silmiin
Kokea kivun poltteen kanssasi
Sulkea hetkeksi käteni käteesi
Pienen pelokkaan palelevan linnun
Että jaksaisit taas
Surun viiltävässä yössä
Kunnes on uusi aamu
Yö lopussa
Aurinko nousee
Kuivaa kyyneleet
Kasteen kukkien terälehdiltä.
Maaria Leinonen
❤
KS
"Kunnes on uusi aamu", sitä minä odotan.
PoistaLämmin osanotto ja halaus! <3 Olen täältä taustalta seurannut blogiasi ja edellisen kirjoituksesi perusteella olin jo iloinen teidän puolesta. Ikävää, että teiltä pieni toivonkipinä vietiin pois. Voimia!
VastaaPoistat. Tuija
Kiitos Tuija.
Poista