Mua pelottaa

Mua pelottaa, mua pelottaa.
Pelottaa tää erämaa,
pelottaa nämä ihmiset,
nämä katseet kylmät ja kylläiset.

En tunne mä muita en itseäin,
miten outojen joukkoon mä jouduin näin.
Ehkä muualla parempi ois,
toki huokaista vois tai nukkua pois.

Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks,
haaveetkin käy yhä haikeemmiks.
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta mä mietin kai huominen uus
tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus.
Yö loppuu, murheet palaa.

Vieraita oomme me ihmiset,
kuin eri tähdissä syntyneet.
Kuka kotoisin kuutamon helmasta on,
kuka auringon ja kuka on koditon.

Minä lapsonen koditon laaksoissa maan, 
minä hankia hiihdän ja harhailen vaan.
Minä sydäntä etsin mi sylkähtäis,
joka luokseni jäis vaikka hämärtäis.

Minä etsin suojaa itseltäin,
ja omilta hulluilta mietteiltäin.
Mua pelottaa nämä ihmiset,
mut eniten sydämeni syvyydet.

Ja vuodet ne käy yhä vaikeemmiks, 
haaveetkin käy yhä haikeemmiks.
Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta mä mietin kai huominen uus
tuo rauhan ja loppuu rauhattomuus.
Yö loppuu, murheet palaa.

Alex ja Armottomat
(Eino Leinon runoista tehty laulu)