Äitiysloma

Minulla piti alkaa tänään äitiysloma. Sen entisen elämän mukaan. Nykyisessä elämässäni äitiyslomani alkoi kaksi kuukautta sitten, 21.12.2015. Seuraavana arkipäivänä lapseni syntymästä. Äitiysloma ennen lapsen syntymää on kuulemma ihanaa odotusta, lapsen tavaroiden valmistelua, pesemistä, silittämistä, viimeisiä ostoksia, pitkiä lenkkejä... Kyllä minäkin tänään odotan, kevättä ja helpompaa oloa. Olen valmistellut myös tavaroita, pakkasin ne laatikoihin ja kannoin kellariin. En pessyt ja silittänyt, piilotin. Olen käynyt ostoksillakin - en ole tiennytkään kuinka erilaisia hautakynttilöitä on, paloaikojakin on kymmeniä erilaisia! Pitkät lenkit ovat olleet elinehto, mielenterveyteni kulmakivi. Tiedän olevani elossa tuntiessani talven kylmyyden poskillani, eteenpäin käveleminen luo konkretiaa, aika oikeasti kuluu, minä menen oikeasti eteenpäin.

En minä katkerana, tämä on minun äitiyslomani, meidän tarinamme näköinen. Kyllä minä sen olen hyväksynyt. Tämä päivä on yksi muiden joukossa. Eräs maanantai erään vuoden helmikuussa. Toki olisin halunnut tämän maanantain olevan täynnä innostunutta odotusta, pesemistä ja silittämistä, malttamattomuutta, äitiyden onnea, iloa. Tällä kertaa tarinastamme vain tuli toisen näköinen, äitiyslomastani erilainen.

Mutta onneksi asumme Suomessa, saan jatkaa äitiyslomaani aina huhtikuun loppuun saakka. Saan äitiysrahaa 105 arkipäivää, koko äitiysvapaan, olla äitiysvapaalla saman aikaa kuin muutkin äidit, vaikka lapseni on kuollut. Vanhempainvapaaseen minulla ei ole oikeutta, mutta nämä 105 päivää ovat äärimmäisen arvokkaita. Saan rauhassa olla, toipua, surra, käydä lenkillä, ostella hautakynttilöitä. Mitä kaikkea kuolleen lapsen äiti äitiyslomallaan tekeekään.