Toimintakyky

Olen säilyttänyt toimintakykyni Rasmuksen kuoleman jälkeen. Kävimme kaupassa heti sairaalalta tullessamme. Meillä ei ollut ruokaa, silloin täytyy käydä kaupassa. Kävin seuraavalla viikolla lenkillä useana iltana. Ulkoilma pitää mieleni virkeänä. Olen hoitanut käytännön asioita. Koska käytännön asioita täytyy hoitaa. Olen liikkunut, käynyt salilla, jumpassa. En ole missään kohtaa vain maannut sängyssä, pimeässä, yksin. Olemme käyneet ulkona syömässä, useasti. Ystävien kanssa kaupungilla. Välillä itsestänikin on tuntunut, että en sure oikein, että minun pitäisi vain maata sängyssä lamaantuneena, itkeä aamusta iltaan. Jokin kummallinen mielikuva oikeaoppisesta suremisesta, mistä lie senkin keksinyt, hölmön ajatuksen. Tämä on minun suruni, minun näköiseni. Olen alusta asti kieltäytynyt määrittelemästä surulleni minkäänlaisia raameja. Olen halunnut antaa surulleni juuri sen tilan, muodon ja voiman kuin surullani on. Mutta niin vain vanhat mielikuvamme meitä kiusaavat…

On myös huonoja päiviä. Niitä, jolloin ei jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. Päiviä, jolloin en jaksa liikkua sohvaa pidemmäs. Mutta niinäkin päivinä olen noussut sängystä, käynyt suihkussa, keittänyt kahvit. Ja niitä päiviä on ollut huomattavasti vähemmän kuin niitä, jolloin olen jaksanut toimia. Väsyn kuitenkin äärimmäisen nopeasti. Yksi hoidettava asia per päivä riittää. Yksi tapahtuma, yksi aktiviteetti. Avainsana on yksi. Voi olla jotain pientä muutakin, mutta sen täytyy olla kevyttä. Lenkki ystävän kanssa, kahviseuraa, ei mitään haastavaa.

Nyt on ollut muutama hieman haastavampi päivä. En ole ollut mitenkään poikkeavan tuskainen tai surullinen, ehkä vain itkuisempi, aavistuksen surumielisempi kuin viime viikolla. Olen jaksanut toimia, käydä salilla, kaupassa. Mutta kaikki on kuitenkin ollut kovin hankalaa. Kirjoittaminen on tuntunut hankalalta. Päätösten tekeminen on mahdotonta. Herääminen on vaikeaa. Väsyttää. Asioiden loppuun saattaminen on todella haastavaa. Siksi en ole pystynyt kirjoittamaankaan, aivan liian monta asiaa tehtäväksi. Ehkä ongelma on juuri ollut siinä, että olen unohtanut avainsanan yksi. Yrittänyt tehdä liikaa. Kaksi asiaa samalle päivälle on liikaa.

Surevalle, tai ainakin juuri minulle - vielä.